Agilityn alkeiskurssi, 23.8.-11.10.2007, TAKUT Ry

Aloitimme agilityn 23.8.2007 Takut Ry:n alkeiskurssilla. Tavoitteet ovat tämän lajin suhteen korkealla: pyrkimys olisi edetä niin korkealle kuin vaan pääsemme niin, että sekä koiralla että emännällä on hauskaa.

Ainakin alku näytti lupaavalta: ensimmäisellä treenikerralla 23.8. tyttö ylitti esteet rohkeasti ja innolla. Vaikein este oli kepit, sillä ne tuntuivat vaativan aika paljon avaruudellista hahmottamista. Ja sehän ei ole tunnetusti meidän tyttöjen vahvin puoli ;)


30.8.2007

Toinen agikerta, ja kivaa oli! Tosin yleiseen hörsköttämiseen meni paljon enemmän aikaa kurssin alussa. Viimeksi treenit olivat heti tunnin tokoharkkojen jällkeen, joten koiran keskittyminen oli alusta asti kohdallaan. Kyllä asiaan päästiin onneksi tälläkin kertaa, pienen hösäämisen jälkeen.

Tällä kertaa menimme samoja esteitä kuin viimekin kerralla, mutta lisäksi harjoittelimme muuria ja puomia. Muurissa ei ollut mitään erikoista, niin kuin arvelinkin. Puomia arvelin etukäteen vaikeaksi, kun se oli yllättävän kapeakin. Ensimmäinen kerta olikin koiralle hyvin jännää, mutta viimeinen toimi jo ilman käskysanaa... ;) Ja vauhdilla! Ainoa ongelma on kepit, joita ei edelleen tajua ei koira sen paremmin kuin emäntäkään! Tarvitsisi kai rakennella kotiin jotkut harjoituskepit?


6.9.2007

Tällä kertaa ennakoin hörsköttämistä tekemällä koiran kanssa vähän tokoa ennen agikurssia. Toimikin ihan hyvin, tokoliikkeet ja mahdollisuus juosta turhat paineet pihalle ennen agia tekivät koirasta rauhallisemman ja keskittyneemmän.

Itse kurssilla teimme samoja esteitä kuin aiemmin, uutena tuli vain pituus. Lisäksi teimme lyhyen sarjan: este, putki, este. Alun kankeuden jälkeen sarja meni toosi hienosti :) A-esteellä saimme kokeilla handlata koiraa kokonaan itse (aikaisemmin kurssin ohjaaja oli pitänyt remmistä kiinni). A-esteelle menemisessä ei ollut mitään ongelmaa, mutta vauhti oli melkoisen kova ja vaikeutena oli saada koira pysähtymään oikeaan kohtaan.

Ja ne kepit.. Täytyisi kai yrittää rakentaa omat, niin voisi harjoitella lisää, me emme ilman lisäharjoittelua niitä opi. Ja kuinka vaikeaa on oikeasti muistaa, että alussa KEPIT JÄÄVÄT KOIRAN VASEMMALLE PUOLELLE?

13.9.2007

Aina kun kuvittelen, että nyt olemme käyneet läpi kaikki mahdolliset agiesteet, kurssilla esitellään uusi. Tällä kertaa vuorossa oli rengas, joka oli emännän mielestä piece of cake, mutta Napin mielestä pikkukoirien lahtausväline. Jahka tajusin itse madaltaa vaatimustasoa (etutassujen nostaminen renkaan päälle oli mahtava uroteko), niin tuloksiakin alkoi syntyä. Ja kyllähän Nappi sitten hyppäsikin siitä läpi, useamman kerran.

Koiran innostusta kurssilla on ihanaa seurata! A-esteelle piski ei meinannut odottaa lainkaan lupaa, vaan olisi rynninyt kiipeämään heti. Joillakin esteillä voimme jo pitää koiria hieman vapaana, ja lyhyttä sarjaa teimme jälleen (kaksi estettä 90 asteen kulmassa). Näissä kohdin tuntuu, että pääsee itsekin kokeilemaan pikkuhiljaa sitä varsinaista ohjaamista eikä vain esteiden suorittamista.

Keppien suorittamisessa on havaittavissa pientä parannusta, vaikka tuo hahmottaminen  on emännälle edelleen tooosi vaikeaa :) Huolenaiheena on tällä hetkellä koiran juoksujen alkaminen: edelliset (ensimmäiset) olivat huhti-toukokuussa, joten toivon mukaan juoksujen väli olisi sen noin puoli vuotta, ja juoksut alkaisivat vasta agikurssin loputtua.


20.9.2007

Näin erittäin jälkikäteen muistikuvat ovat tästä kerrasta hieman hatarat, mutta yritetään.. Päällimmäinen muistikuva on se, että kepit alkoivat pikku hiljaa sujumaan edes jotenkin. Jee! Jonkunlaiset kepit aion kyllä koiralle rakentaa talveksi, vaikka olisivat kuinka alkeelliset. Jäimme koulutuksen päätyttyä vielä hetkeksi treenaamaan pituutta ja yhtä estettä "ringissä", ja todella hyvin kaikkien koirat pysyivät käsissä, kun niillä oli mielekästä tekemistä.

27.9.2007

Tulimme kentälle reippaasti myöhässä työkiireideni takia, ja rengas jäi tällä kertaa väliin. Uusina esteinä oli tällä kertaa keinu ja pussi. Keinulle piski eteni niin suurella innolla, että sain joka kerta pidellä sitä, ettei se tulisi vauhdilla toisesta päästä alas. Yhden kerran koira tulikin keinulta alas, mutta samanlaisella höngyllä sinne piti päästä taas seuraavalla kerralla ylös :) Yleisestikin ottaen harvoin enää ehdin sanoa koiralle käskyä - kun este on tarpeeksi lähellä,  neiti kokee, että se on suoritettava.

Toinen uusi este, pussi, meni myöskin tosi hienosti. Rynnimällä läpi vaan, tuntuu olevan pikkukoiran motto. Niin hyvässä kuin huonossakin. :)


4.10.2007

Voi että oli mahtava agikerta taas! Ensimmäisenä menimme lyhen sarjan, este, este, putki, este. Putki oli kaarella. Täytyy kyllä sanoa, että Nappi on agilitykentällä todistanut olevansa rohkeampi koira kun ikinä olisin uskonut! Putkeen se meni hetkeäkään epäröimättä heti ensimmäisellä kerralla, ja koko sarja myöskin hienosti mentyä. Itse huomasin, että rauhallinen kävely koiraa ohjatessa ei enää neljän esteen kanssa onnistu, vaan tosiaan täytyy pysyä koiran mukana ja hieman edellä, että pystyy ohjaamaan. Toisin sanoen jalat alle ja menoksi! :)

Sarjan lisäksi menimme pussia (jonka Nappi myös suoritti todella rohkeasti ilman, että kukaan piti pussin päätä ylhäällä!) sekä A-estettä, keppejä sekä keinua. Kepit sujuvat jo melko hyvin, tosin koiraa täytyy ohjata vielä oikeista kepinväleistä kädellä. Keinulle (ja sieltä alas!) piski vetää samanlaisella höngyllä kuin viime kerrallakin. Huomasin tosin, että auttaa todella paljon, jos ohjaan koiraa rauhoitellen enkä niinkään innostaen.

Hienosti menneen agikerran kruunasivat vielä naapurin pikkulikat, jotka kotiin tullessamme nätisti pyysivät saada silittää Nappia ja toimivat tosi fiksusti sen kanssa. Kun Napilla on ollut vähän taipumusta vierastaa mukuloita, niin tällaiset positiiviset kokemukset ovat todella tärkeitä. Piskikin selvästi nautti, kun pääsi paijattavaksi.

 
11.10.2007

Viimeinen kerta TAKUT Ry:n agikurssia. Aivan mahtavaa oli taas kerran! Tällä kertaa teimme kahta eri sarjaa helpoista esteistä sekä vaikeampiaesteitä yksitellen. Ensimmäinen sarja oli hyppy-muuri-putki-hyppy-hyppy, jossa putki oli kaarella ja koko sarja U:n muotoinen. Alkuun oli hieman kankeutta ohjaamisen kanssa, ohjeeni koiralle tulivat hieman liian myöhään. Lopulta sarja meni kuitenkin aivan mahtavasti. Toisena menimme vaikeampia esteitä yksitellen: puomia, pussia ja keinua. Keinulla tyttö on jopa ruvennut himmaamaan lopussa, ja odottelee kiltisti, että keinu laskee alas.

Viimeisenä oli vuorossa illan toinen sarja: este-este-pituus-este-este. Vasemmalta puolelta ohjattuna Nappi meni sarjan todella hyvin, se jopa irtosi hienosti ja suoritti esteitä pelkän sivusilmällä nähdyn elekieleni sekä äänikäskyjeni perusteella. Oikealla puolella se hieman "kyseli ajo-ohjeita", mutta todella nätisti meni siltäkin puolen.

Silti, kaikkein hienointa koko hommassa on pikkukoiran suunnaton innostus. Lähtöviivalla takajalat tärrää innosta, ja millään esteellä neiti ei malttaisi odottaa käskyjä :) Suorituksen jälkeen namit ovat täysin toissijaisia. Mahtavaa on repiä koulutuspatukkaa hetken aikaa ja kaikkein parasta pikkupiskin mielestä on hyväksyntä:Kyllä, se meni oikein ja todella hienosti.

Nyt jäämme kyttäilemään jatkokoulutusmahdollisuuksia, mielellään kun jatkaisimme harrastusta viimeistään keväällä, mieluiten tietysti vaikka heti :)

Kiitoksia todella paljon TAKUille mahtavasta kurssista!